Wednesday, 17 January 2007

Girls in the city





When I was a child, I used to spend my summers in the city. Our family hadn’t a summer place. I didn’t have grandmothers or grandfathers living in the country. I was a city-girl. Country-living seemed strange and the mere thought of leaving the city for the summer was funny.

To leave for the country was to spend time in a place where there was nothing to do! That was my thought.

I saw my first living cow, when I was 21 years old, and they say it is a miracle, or at least extraordinary: to live and grow up in Finland without knowing the smell of hay and the feeling of a cow’s smooth side under your finger tips.

I managed to grow up anyway, maybe remaining a little odd and bizarre, who knows. Nowadays I spend my summers on an island and the scent of leaves swarm around me as I lie in the grass and look at the blue sky.
I can’t stay in the city when it’s summertime. There is too much to do and I want my peace after the busy winter and spring.
I’ve become a country-girl, well, maybe not exactly a girl anymore, but anyhow.

Everything is possible. Maybe I’ll someday even touch a cow.

(the house in the photo is just some house I once passed by)

9 comments:

Anonymous said...

kehota aloittamaan vasikasta. Sillä ei ole sarvia :)

Anonymous said...

Tai ei sinun tarvitse kehottaa, minä täällä vain kirjoitan huonosti. Mutta oikesti vasikoita on mukavaa silittää :)

SusuPetal said...

Heh, Tuima, ehkä se olisi viisainta. Vasikat ovat kai kilttejä kaupunkilaisille...?

hpy said...

Min systersson fragade da han sag en ko for forsta gangen: Var ar startknappen?

SusuPetal said...

HPY, jag tror att jag skulle ha kunnat fråga alldeles samma sak:)

(var finns den förresten...)

hpy said...

Jag vet inte, for nu minns jag battre. Det var inte min systersson som stallde fragan. Det var jag! (Han sag inte skilland pa ko och hast.)

SusuPetal said...

Hahhah, HPY, så att vi vet inte det fortfarande!

Salka said...

Minunkin maallaolokokemukset olivat lapsuudessa harvinaisia vaikka emme kaupungissa asuneetkaan. Olin jo yläasteella kun "jouduin" harjoittelemaan maatalon emännöintiä, siinä juurikaan onnistumatta, lucky me! Jäi sitten ryhtymätä senkin talon emännäks:)
Mä pelkään lehmiä...

SusuPetal said...

Minäkin pelkään lehmiä, Salka, se lienee suurin syy, miksi en ole vieläkään uskaltanut koskea, kun on kohdalle tullut.
Aika harvoin ollaan kohdattu ylipäänsä, lehmät ja minä:)