HPY asked me in her comment the other day, if I knew how a story is going to end, when I start to write. I answered her that most of the times, the characters of the story begin to live their own life and I have very little power over them. They just won’t bend to my demands, ideas and plans. They are very stubborn, more stubborn than me and that’s a lot, I can assure you.
I used to think so and I was very pleased with my writing skills.
Now I know better. I have to thank the characters in my stories for my speed. They take the lead and rush me to the end. All I have to do is to write as fast as possible to see how the story ends.
Occasionally I’m pleased over some clever turns in the plot and how the ends of the ropes in the story are knot successfully, but I can’t thank myself at all. Somebody else writes these stories. My characters.
12 comments:
I completely agree with you even though I don't write in the same way as you do.
I just cannot draw up the lines of a story, with the beginning, the middle and the end.
The first word gives the second word and so on.
It's like life, you know how it has started, but you don't know how it will continue and end.
Good, there are others who live with ghosts too!
Like life...yes, that's a good one. (Hopefully) we know how it started and luckily we have no idea of how it ends.
Haamukirjoittaja;)
Tai ehkäpä sä ootkin automaatiokirjoittaja!(http://skepsis.fi/ihmeellinen/automaattikirjoitus.html Skepsiksen artikkelissa kerrotaan että "Automaattikirjoituksessa kanavoijan väitetään luovuttavan kehonsa edesmenneiden sielujen tai kaukaisten avaruusolentojen hallintaan." aatteles Susupetal, sähän voit olla vaikka mikä meedio!
Mäkin kirjoitan kahdella sormella ja aika vauhtia. Vaimo joskus huutaa että mitä ihmettä sää siellä nakutat kun oikein innostun ja alan kirjoittaa jotain artikkelia. Tuo tunne on tuttu ettei meinaa edes ehtiä sormet perässä kun tarina etenee.
Heh, jos minä olen meedio, niin maailma on pannukakku:)
Juu, pitää olla nopea, kun on vain kaksi sormea, joilla kirjoittaa! Ajattele, miten kamala naputus kuuluisikaan, jos osaisi kymmensormijärjestelmän!!!!
Kymmensormijarjestelma ei ole minuakaan varten. Kirjoitan niin kuin poliisit vanhoissa dekkareissa. Ja yhta nopeasti.
Meitä on siis kerho koossa -nopeat kaksisormiset:)
(minunkin tapani kirjoittaa on aika poliisimaista...)
Kiitos tästä. Monesti olen pohtinut "pitäisikö" tietää miten tarina päättyy. Ongelmani tulee siinä, että tarinoitteni henkilöt ovat varsin passiivista sakkia, heitä täytyy potkiskella eteenpäin kuin ankarampikin niskaanhuohottaja. Keskittynen siis piirustamaan toistaiseksi.
Niin mutta, Pauliina, eri ihmiset työskentelevät eri tavalla, kirjoittaminen sujuu eri tavalla. Ei tässä ole väärää, eikä oikeaa. Joku voi hyvinkin tietää, miten tarina loppuu ja pääsee siihen omalla tavallaan.
Mutta juu, kyllä sinun kannattaa piirtää. Sarjakuvia varsinkin! Kirjoittamisen lisäksi.
Kiitos kannustuksesta :)
Ja olen sitä mieltä, että niitä sarjakuvia voisi kyllä tarjota kustantajallekin jossakin vaiheessa -onhan se maailma aika herkullinen...
Huhhuh... Ei nyt mennä asioiden edelle... Kunhan nyt saan enemmän valmista tai puolivalmista tavaraa aikaiseksi. Kiva kuitenkin kuulla että olet sitä mieltä!
Hehee, hyvä sanavalinta tuo herkullinen...
Joo, mutta pidä mielessä kuitenkin.
Heh, arvelinkin, että pitäisit siitä sanasta:))
Post a Comment