I went out today. In the morning.
For real.
The sun was climbing slowly, sleepily, deciding finally to settle low. The sky became blue. It was amazing.
I don’t remember when was the last time I saw light. The sky has been grey for weeks.
Or so it seems.
When I returned home, the weak hug of sun had begun to melt the powdery snow on the branches.
Now the trees are bare, the sky has gathered clouds of every shade of grey and black, and the sheltering shield is hanging once again over me.
Darkness.
14 comments:
Ihan kuin olisin itse vääntänyt tuon. Aurinko on kiva vaikka sen näkisi vain ikkunasta.
Aurinko on ihan mukava juttu. Ikkunat tosin ovat aika likaiset, chrome3d...
a wonderful poem to go with your images-- or is it wonderful images to go with your poem-- both lovely.
Thank you, Layers, it's both way :)
Tuskinpa ikkunani ovat puhtaammat ja juuri nyt aurinko yrittaa tunkea niiden lavitse. Lammittaa ihan. Taivas ei kuitenkaan ole noin sininen.
Inhoan ikkunoiden pesuä, HPY, ja sen takia ikkunan läpi on turha yrittää kuvata mitään -lika näkyy kuvassa. Ulos on mentävä.
No ei kaikki pääse ulos aarinkoa ihailemaan arkipäivisin mutta on se hyvä että joku pääsee!:-)
Yritän tehdä parhaani, chrome3d :)
Bright and blue or darkly black, I love the sky.
Sky is just perfect, any way, Mick.
Hi Susu! This one looks gorgeous; shame it seemed to have been just foor a short while... You had better move south, at least in winter... ;))
Blogtrotter finished Turkey 2008 and is back to a gem in Iberia. Enjoy and have a great weekend!
Gil, maybe some day I'll move to south.
Monet muuttavat etelään, ainakin kuukaudeksi.
Neljä kuukautta tai viisikin olisi sopiva aika, Liisa marraskuu-maaliskuu.
Post a Comment